Villisikojen tarhaus alkoi meillä syksyllä 2001. Silloin tilallamme vielä viljeltiin ja pakattiin ruokaperunaa lähialueen kauppoihin. Pari vuotta elinkeinoja harjoitettiin rinnakkain ja syksystä 2003 villisiat ovat olleet tilan pääelinkeino. Pellot ovat nykyään pääosin viljalla villisikojen rehuksi. Samaan aikaan omaa perhettä on kasvatettu ja tilan töihin ovat mukana kasvamassa tytär Mira ja poika Aku.
Villisiat elävät ulkona kesät talvet isossa toistasataapäisessä laumassaan. Tarhassaan ne saavat toteuttaa lajilleen ominaisia tapoja mielensä mukaan: ne kisailevat, syövät, rypevät ja lisääntyvät omaan tahtiinsa kasvattajan suuremmin puuttumatta peliin! Näitä veitikoita eivät sairaudet vaivaa eivätkä ne tarvitse lisävitamiineja tai antibiootteja. Stressikin on villipossuille tuntematon käsite! Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia, tähänkään ei villisioilla puututa.
Lauman emakot porsivat pääosin kevään korvalla oltuaan tiineinä kolme kuukautta ja kolme viikkoa ja kolme päivää (sama kuin kesysialla). Olkipahnoista ja pesäkopeista huolimatta raidalliset pikkuporsaat ovat emänsä ja luonnonolosuhteiden armoilla. Elämä on joskus pienestä kiinni. Porsasajasta selvittyään villisiat ovat yleensä hyvin sitkeää tekoa. Jalostamattomuudesta ja runsaasta liikunnasta ja ulkoelämästä johtuen ne kasvavat kolme kertaa kauemmin kuin kesysiat eli ne ovat teurastettaessa vähintään puolitoistavuotiaita. Tällöin elopaino on noin 100 kiloa.
Villisikamme ruokitaan kotoisalla jauhetulla viljalla, jota täydennetään kasvivalkuaisella. Kesällä villisiat saavat nauttia myös tuoretta ruohoa. Märehtijöitähän ne eivät ole, jotenka ruoho maistuu lähinnä ihmisten salaatin tapaan. Talvikautena pesän lämmikkeenä ja pehmikkeenä käytettävistä oljista myös osa päätyy villisikojen mahaan. Erityisherkkua ovat omenat, joiden rupisuus tai matoisuus ei näitä nautiskelijoita haittaa. Syksyt vain ovat kovin vaihtelevia omenasatojensa suhteen… Myös lehtipuiden oksat tuoreena tai kuivattuina kerpuiksi ovat mieleisiä. Metsämaalle tehdyn tarhan juurakot ja kannokot tulevat myös pikkuhiljaa jyrsityiksi sekä ajankulun että maun vuoksi.
Tietoa villisioista yleisesti voit lukea täältä